Pyöräretken 2015 yhteenveto

Matkaa kertyi lopulta 1300 km. Pyörän kanssa ei ollut minkäänlaisia teknisiä ongelmia. Reissun pohjalta nousi esille seuraavia sekalaisia ajatuksia:

• Kangasala - Keuruu-Kivijärvi väli oli yllättävän mäkinen. Väätäiskylä - Karstula väli oli maisemien puolesta todella positiivinen yllätys.
• Akillesvaivat saattoi tulla, kun 3. päivänä hiertymän takia ajoin paljon raskaalla välityksellä, jolloin satulalle ei tule paljoa painoa. Tämä tapa saattoi rasittaa akilleksia liikaa.
• Kaipasin joskus karttaa, johon olisi merkitty uimarannat ja levähdysalueet (kuten GT-kartassa)
• Kesäiltoina tuuli tyyntyi, aurinko paistoi matalalta, liikenne hiljeni ja oli mahtavaa pyöräillä.

Ma 13.7.2015, Enontekiö (Pättikkä) - Kilpisjärvi, 68 km

Aamulla jokin petolintu piti mekkalaa taivaalla teltan yläpuolella, saattoi olla piekana. Lähdin liikkeelle klo 08:10. Jäljellä oli reilu 60 km ja tarkoituksena oli ehtiä Kilpisjärvelle niin, että ehtisin 13:40 lähtevään bussiin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin eikä lampien pinnassa ollut aallokkoa. Pyörä kulki paremmin kuin moneen päivään. Ennen Ropinsalmea näin, kun hirvi nousi uintireissulta lammesta. Oli ollut siellä vilvoittelemassa tai ehkä vesiheinää syömässä. Tuokin havainto olisi varmaan jäänyt tekemättä autosta käsin. Puolessa välissä matkaa tuli näkyviin Ruotsin puolen massiiviset lumihuiput, niitä oli pakko jäädä ihastelemaan.

Alamäki-ylämäki-alamäki-ylämäki

Ruotsin puolen lumihuiput

Muotkatakalle (Suomen maanteiden korkein kohta, 565 m mpy) nousu teki vähän tiukkaa, mutta polkemalla sekin meni. Kurvasin Muotkatakan levähdysalueelle katselemaan maisemia. Reilun sadan metrin kävelymatkan päässä oli vielä lumilaikkuja jäljellä.

Muotkatakka. Kilpisjärvi pilkottaa kodan takana.

Muotkatakalta oli pitkä lasku Kilpisjärven rantaan, ja kesken laskun tuli Saanan majesteetillinen profiili näkyviin. Talutin pyörän koivikon läpi Kilpisjärven rantatöyräälle. Oli kohtuu hyvät tunnelmat perille pääsystä, erityisesti kun välillä matkan varrella oli ollut vähän hankaliakin hetkiä. Kävin uimassa kristallinkirkkaassa Kilpisjärvessä. +7 C vesi oli jäätävää, mutta auringossa oli hyvä kuivatella uinnin jälkeen. Ihmettelin kaikilla aisteilla tätä Käsivarren helmeä. Jotenkin tuntui, että järven rantasorakin oli sellaista mitä en ollut aikaisemmin nähnyt. Sain nauttia kesäisestä Kilpisjärvestä parhaimmillaan, kun hyttysetkin puuttuivat.

Kilpisjärvi näytti parhaat puolensa

Kuvassa kaikki Kilppari-kliseet, mutta silti paras pyöräkuva mun maailmassani

Uintireissun jälkeen oli vielä viitisen kilometriä Kilpishallille, jonne poljin hissukseen. Kaupalta hain tilanteeseen sopivaa janojuomaa ja evästä edessä olevaa bussi-junamatkaa varten. Sen reilun tunnin ajan, mitä olin kaupalla, niin melkein koko ajan ilmassa pörräsi pienkone tai helikopteri. Muutenkin tuntui, että kylä oli muuttunut norjalaisten rellestyspaikaksi, tietty toki luonnonrauhaa löytynee jo heti Saanan takaa, jos sitä kaipaa.

Bussi (Gold Line) tuli aikataulussa ja sain pyörän pystyasennossa tavaratilaan kaikkine laukkuineen, vaikka en ollut varannut paikkaa. Matka Rovaniemelle sujui nopeasti, ja sieltä matka jatkui yöjunalla kohti etelää. Juna oli Intercity, mutta siinä oli se vanhanmallinen tavaravaunu, jonne pyörän saa hyvin pystyasennossa mahtumaan.

Reissu tuli tehtyä ja seuraavan vuoden pyöräretken suunnittelu oli jo alkanut. Ehkä silloin olisi aika antaa Itä-Suomelle mahdollisuus.

Bussin odottelua Kilpishallin pysäkillä

Päivän data:
Matka 68 km
Ajoaika 3 h 26min
Keskinopeus 19,9 km/h
Kokonaisnousu 348 m.

Su 12.7.2015, Muonio (Kangosjärvi) - Enontekiö (Pättikkä), 158 km

Aamu oli niin vilakka, että piti ottaa ekaa kertaa reissulla pitkälahkeiset ajokamat käyttöön. Valinta kohdistui luottourheilutekstiiliini, eli Lidilin juoksutrikoisiin (vm 2011). Ennen Muoniota Äijäkoski kuohui vähintäänkin nimensä arvoisesti. Moottorin avulla jos kulkisi, jäisi äänimaisema kokonaan havainnoimatta. Muonion S-market oli sununtaiaamuna auki, sieltä hain ruokaa.

Yli-Muonion jälkeen maasto muuttui loivapiirteiseksi ja mäntykangasvaltaiseksi. Ihan luonnollista, koska mäntykankaillehan tiet on alun perin ollut helppo tehdä. Ennen Palojoensuuta pidin ruokatauon metsätien varressa. Maasto oli yllättävän helppoa, melkein kuin Lestijärven kankailla ajaisi. Mäntykankaat olivat niin helppokulkuisia ja kimmoisan näköisiä, että melkein teki mieli mennä juoksemaan sinne.

Saapuminen Enontekiölle

Yllätyin, että mänty kasvaa Enontekiöllä näinkin hyvin

Helppoa maastoa ennen Palojoensuuta

Palojoensuun kohdalla oli pari kilometriä pyörätietä, jonka jälkeen kangasmaasto sen kuin jatkui vallitsevana maastotyyppinä. Kuttasen kohdalla oli jysäkkä mänty, ja kylän jälkeen oli yksi tiukempi nousu. Liikennettä oli aika paljon. Talvella oli uutisoitu itäeurooppalaisista rekoista Käsivarrentiellä, mutta itse näin niitä vain pari. Enimmäkseen raskas liikenne oli pohjoismaista.

Kuttasen mänty

Karesuvannon jälkeen maastotyyppinä oli seuraaava:
Pitkä suora - mäen nyppylä, jossa ehkä talo - Pitkä suora- jne. Tie meni myös parin upean avosuon läpi. Maisemat muuttuivat avariksi.

Karesuvannon jälkeen maisemat alkoi avartua

Hetken kävi mielessä, että ajaisin yhtä kyytiä Kilpparille, mutta tulin kuitenkin järkiini. Telttapaikkaa hain melkein 10 km. Koska näillä leveysasteilla ei harrasteta metsätaloutta, ei ole myöskään metsäteitä, joiden varrelle laittaa teltta pystyyn. Lopulta löysin teltalle paikan sähkölinjan alta kohdasta, josta näkyi ensimmäiset lumilaikut Ruotsin puolen tuntureilla. Nyt oli viimeistään Tunturi päässyt kaimojensa joukkoon!!

Päivän data:
Matka 158 km
Ajoaika 8 h 38 min
Keskinopeus 18,3 km/h
Kokonaisnousu 410 m.

La 11.7.2015, Pello-Muonio (Kangosjärvi), 115 km

Aamulla tunnustelin jalkaa ja leikkasin kenkien kantaosista lisää turhia grammoja pois. Netti-diagnoosin mukaan kyseessä oli todennäköisesti akillesjänteen limapussin tulehdus, eli itse jänteen pitäisi olla ok, koska pystyin ottamaan juoksuaskelia ilman kenkiä.  Laskin vielä vähän satulaa ja siirsin klossit kenkien takareikiin, mikä vielä vähensi jänteeseen tulevaa rasitusta. Korostan vielä että olisin tarvittaessa jättänyt leikin kesken, jos jalat olisivat menneet huonoon kuntoon. Lopputulemana, annoin itselleni reservin lääkintäaliupseerin valtuuksillani luvan jatkaa matkaa Suomen puolta kohti Kilpisjärveä.

Pellon jälkeen tie 21 erkani Torniojoen rannasta vaaramaastoon. Sieppijärvellä kävin Siwassa. Kolariin asti piennar oli ilmeisesti Ylläksen liikennevirtojen takia tehty leveäksi. Jalka ei liiemmin haitannut menoa, mutta toisaalta matkavauhtini oli hiljainen.

Äkäslompolon risteyksen kohdalla tien länsipuolella näkyi ensimmäisiä kohoumia, joita voi kai jo kutsua tuntureiksi. Saavui Muonion puolelle ja kohta Muonionjoki tuli näkyviin. Pidin tauon levähdyspaikalla Muonionjoen varressa. Katselin veden virtaamista joessa ja otin  lähteestä vettä. Taukopaikan jälkeen tie nousi ylämaille, kartan mukaan 100 metriä joen pintaa korkeammalle. Ylhäällä oli hyvää mäntykangasta, jonne lopulta laitoin teltan pystyyn. Yöpaikka oli asumattomalla seudulla aika lailla Kihlangin ja Kangosjärven kylien puolessa välissä. Olisi pystynyt taas polkea vielä pari tuntia lisää, mutta en alkanut ahnehtimaan, kun en halunnut rasittaa jalkoja liikaa.

Muonionjoki Kihlangissa

Tähän vaikka kuva telttapaikasta

Päivän data:
Matka 115 km
Ajoaika 6 h 33 min
Keskinopeus 17,6 km/h
Kokonaisnousu 575 m.

Pe 10.7.2015, Ylitornio-Pello, 40 km

Ylitornio ei tarjonnut yörauhaa. Ei siitä sen enempää. Tarkoitus oli alun perin pitää tässä lepopäivä ja antaa jaloille lepoa, mutta en halunnut jäädä samalle paikalle vielä seuraavaksi yöksi. Niinpä päätin hissukseen polkea Pelloon. Juoksengissa ylitin napapiirin. Siellä ja Turtolassa oli pitkät pätkät pyörätietä, samoin Pellon taajaman kohdalla. Pellossa kävin Siwassa ja pidin evästauon Eero Mäntyrannan patsaan viereisellä aukiolla patsasta ihaillen.

Menin illaksi ja yöksi Pellon leirintäalueelle telttamajoitukseen. Leirintäalueen työntekijä varoitti, että menossa on paikkakunnan ykköstapahtuma, Poikkinainti-jokkisajot, ja leirintäalueella saattaa olla hälinää. Jokkisporukka oli kyllä asiallista ja hyvin sain nukuttua korvatulpat korvissa.

Tornionjoki Pellosta etelään.

Mestarin patsas. Patsas ympäristöineen teki suuren vaikutuksen.

Päivän data:
Matka 40km
Ajoaika 2 h 18min
Keskinopeus 17,6 km/h
Kokonaisnousu 130 m.

To 9.7.2015, Tornio-Ylitornio, 92 km

Heräsin Lapin raikkaaseen aamuun ja otin suunnan kohti Haaparantaa. Tie 21 Torniosta ylöspäin on kuulema alussa vähän huono pyöräillä, siksi päätin mennä naapurin puolelle.  En ylittänyt rajaa varsinaisella rajanylityspaikalla, vaan käytin Juhannussaaren golfkentän läpi menevää pikkutietä, josta siirryin jokivartta myötäilevälle 99 tielle. Pysähdyin välillä ihastelemaan kuohuvaa Kukkolankoskea ja tien varressa loikoilevia heppoja.

Kukkolankoski

Köllöttelevät hepat eivät häiriintyneet läsnäolostani,
toisin kuin tien toisella puolella asustava pikkukoira...

Tien varressa näkyi myös pitkästä aikaa haapoja, oltiinhan nyt sentään Hapiksessa. Tie 99 Ruotsin puolella oli vähäliikenteinen ja hyvässä kunnossa, mitä nyt jokunen maansiirtoauto meni välillä ohitse. Onnittelin itseäni hyvästä reitinvalinnasta, kunnes...

Vägarbete nästa 15 km

... paljastui syy maansiirtoautojen liikennöintiin. Edessä oli 15 km pitkä tietyö, ei mikään päällystystyö, vaan ihan tien perusparannus. Olin kyllä ennen reissua tarkistanut netistä Pohjois-Ruotsin tietyöt, mutta tätä en ollut huomannut. Tien pinnassa oli monen kilometrin matkalla paksu murskekerros 0-64 mm sepeliä, jossa oli mahdoton ajaa. Ainakin puolet tietyöstä piti taluttaa. Takaisinkaan ei ollut kääntymistä, sillä lähin silta oli Haaparannassa. Joen yli uiminenkaan ei houkutellut, niin piti vain sinnitellä se pätkä. Kesken talutustaipaleen pidin bussipysäkkikatoksessa tauon, jonka aikana pysäkin takaa alkaa kuulua kummallista ääntä. Lehmiä, vasikoita, ja sonni oli siellä tullut tarkkailemaan outoa kulkijaa.

Erään tauon tunnelmia. Toisella puolella tietä lehmät, vasikat ja sonni tulivat tarkkailemaan outoa kulkijaa.
Toisella puolen tietä tuulivoimaloita ja sadepilviä.

Tietyöpätkä lopulta päättyi ja siihen meni ainakin pari tuntia. Jossain vaiheessa vastaan tuli pari (norski?) retkipyöräilijää, joita varoitin tietyöstä, mutta taisivat hekin päästä tutustumaan Norrbottenin tietyökulttuuriin.

Kumpikaan akilleksistani ei ollut erityisesti tykännyt pyörän taluttamisesta murskeessa. Niiden tila oli mennyt hieman huonompaan suuntaan. Niimpä oli aika Övertorneån keskustassa käydä Coopissa ja muiden ostosten lisäksi ostaa pakasteherneitä, ja aloittaa itsehoito kylmähoidon muodossa. Alunperin olin suunnitellut, että lähden Övertorneåsta Korpilomboloon, josta suuntaan Kiirunan ja Narvikin kautta Kilpisjärvelle. Tuntemus oli nyt kuitenkin sellainen, että omat konstini eivät välttämättä tule riittämään akillesteni hoitoon. Koska Kela-korttini ei taida kelvata Ruotsissa, lähdin kylmähoito-istunnon jälkeen paremmalle puolella rajaa. Sotasuunnitelmana oli:
1) Mennä takaisin Ruotsin puolelle Pellossa - jos jalat dramaattisesti paranisivat. 2) Mennä Suomen puolta Kilpisjärvelle, akillesten ehdoilla 3) Hypätä maitojunaan viimeistään Kolarissa, jos mitkään hoidot eivät auta.

Ylärivi: Kylmähoitoa Övertorneåssa Coopin pihassa.
 Alakuva: Jokivarren vaaramaisemaa Suomen puolella

Suomen puolelle päästyäni pidin sadetta melkein puoli tuntia pysäkkikatoksessa. Rankimman sateen lakattua poljin vielä muutaman kilometrin, kunnes VT 21:ltä erkani lupaava metsätie, jonka varrelta löysin telttapaikan. Telttapaikan vierestä lähti täysikasvuinen hirvisonni liikkeelle, kun tulin paikalle.

Päivän data(sisältää talutuksen):
Matka 92 km
Ajoaika 6 h 6 min
Keskinopeus 15,1 km/h
Kokonaisnousu 270 m.

Ke 8.7.2015, Kempele-Tornio, 153 km

En aamulla jäänyt suuremmin vatuloimaan, vaan suuntasin aamuyhdeksän maissa ohjainkannattimen kohti Oulua. Oulun läpi menin Tuiran kautta kohti Haukipudasta tie 847:n varren pyöräteitä pitkin.

Oikean akillesjänteen paikkeille oli tullut tuntemuksia edellisenä päivänä ja nyt niitä tuli vasempaankin jänteeseen. Jouduin hidastamaan matkavauhtia ja hieman huolestuin tilanteesta.

Pyörätie jatkui muutamaa keskeytystä lukuun ottamatta Pohjois-Iihin asti, jossa siirryin nelostien pientareelle. Nelostiellä  oli paljon liikennettä, mutta piennar oli leveä ja hyväkuntoinen. Yhdessä kohtaa vastaantuleva rekka lähti kohdallani ohittamaan hidasta henkilöautoa, jolloin rekka tuli vastaan vajaan metrin päästä pyörästäni. Huomasin tilanteen ajoissa, niin otin tukevan otteen ohjaustangosta, eikä voimakas ilmapyörre siten päässyt horjuttamaan tasapainoani.

Pidin Kuivaniemellä tauon, jossa leikkasin puukolla pyöränilykengän kantaosasta palasen, joka tuntui ärsyttävän akillestani. Samalla piti kääntää kartta nurin päin, sillä Pohjois-Suomi on painettu kartan kääntöpuolelle. Tauon jälkeen aloin odottelemaan, minkä mutkan jälkeen esiin tulee Lapin maakunnan kyltti, ja kyltti tulikin aika pian näkyviin. Lappiin saapuminen ansaitsi hyväksyvän, mutta hillityn nyökkäykseni. Lappi on laaja maa, Kilpisjärvelle on vielä matkaa, joten kohdistin tarmoni eteenpäin menemiseen.

Kuivaniemen tauon askareet

Simossa siirryin pyörätielle, jota riittikin lähes keskeytyksettä lopulta aina Haaparantaan asti. Hepolan kohdalla ajoin harhaan melkein Veitsiluodon porteille asti, josta piti kääntyä takaisin päin. Sakkolenkin pituus noin 4 km. Ajoin Kemin keskustan läpi hieman heikosti opastettuja pyöräteitä pitkin. Kemijoen ylitin vanhaa siltaa pitkin, jonka jälkeen alkoi satamaan. Heikossa sateessa ajelin Tornion leirintäalueelle, jossa sade lakkasi, kun olin saanut teltan pystyyn. Leirintäalueella oli skandinaavinen tunnelma norjalaisten karavaanarien ansiosta.

Päivän data:
Matka 153 km
Ajoaika 7 h 53 min
Keskinopeus 19,4 km/h
Kokonaisnousu 128 m.

Ti 7.7.2015, Sievi-Kempele, 151 km

Heräsin taas omia aikojani sopivaan aikaan ilman herätyskelloa. Korppien raakuminen säesti leirin purkamista. Myötätuuli oli eilisen päivän tapaan mukana ja saavuin Sievin kirkonkylään, josta käännyin Ylivieskan tielle. Sievissä oli pyörätiet, koulurakennukset, nurmialueet ja istutukset  ihan viimeisen päälle laitettuna. Kiitos siitä lienee kenkätehtaan ja Scanfilin.

Ylivieskassa oli keskinopeus jo yli 25 km/h, mutta sitten päätin vähän rauhoittaa menoa. Oulaisissa kävin pizzalla, josta sitten kohti Vihantia. Vihannin jälkeen oli pitkiä suoria, jotka tuntuivat olevan kaikki loivaa alamäkeä. Välimatka Ouluunkin hupeni koko ajan alkupäivän kolminumeroisesta etäisyydestä.

Pyhäjoen silta Oulaisissa

Olin vähän kaavaillut olevani Limingan leirintäalueella yötä, mutta Oulaisissa olin löytänyt Kempeleen leirintäalueen numeron, johon soittamalla varmistui, että paikka on edelleen toiminnassa. Niinpä otin suunnan Kempeleeseen, ja 8-tielle saavuttuani jatkoin kohti Oulua.

Kasitien piennarta ei tarvinnut polkea kuin pari kilometriä, kun pääsin tutustumaan Oulun seudun kovasti kehuttuun pyörätioeverkostoon. Heti parin ensimmäisen kilometrin perusteella selvisi, että pyörätiet Oulusa on hyvin suunniteltu, rakennettu ja opastettu. Valitettavasti aivan eri planeetalta kuin Espoossa.

Erinomaista pyörätietä Limingassa, joskin taitaa olla aika tuuliherkkä.

Kempeleen kylällä kävin isossa kaupassa hakemassa ruokatäydennystä, mistä suuntasin muutaman kilometrin päässä olevaa Kempele Campingia kohti. Leirintäalueella pistin teltan pystyyn eikä henkilökohtaisen huollon jälkeen tarvinnut unta liiemmin odotella.

Päivän data:
Matka 151 km
Ajoaika 6 h 36 min
Keskinopeus 22,9 km/h
Kokonaisnousu 103 m.

Ma 6.7.2015, Karstula-Sievi, 172 km

Yö Karstulan takamailla oli kylmä. Jälkeenpäin selvisi, että sinä yönä Keski-Pohjanmaalla oli ollut pakkasta, ja Karstulassakin oli lämpötila laskenut +2 C:een. Yöllä piti laittaa lisää vaatetta päälle ja vetää makuupussin huppu niin kireälle, että avoimeksi jäi vain suun kokoinen hengitysaukko.  Maassa  oli voimakas kaste ja ulkoteltan sisäpinta luonnolisesti aivan märkä. Pyyhittyäni ulkoteltan kuivaksi lähdin liikkeelle klo 8:30. Heti alussa huomasi hyvinkin pian, että satulan ja polkijan väliseen rajapintaan oli tullut hiertymiä, mutta ne unohtuivat pian kun pääsi polkemaan pitkästä aikaa myötätuuleen.

Ennen Karstulaa oli mäkien laella pari kylää. Asutuksessa oli mielestäni samoja piirteitä Itä-Suomen vaarakylien kanssa. Kartan mukaankin tie kävi näiden "vaarakylien" kohdalla korkeimmillaan yli 240 m.mpy. Ennen Karstulaa olikin pari pitkää laskua, koska Karstula on Pääjärven (144 m mpy) rannalla.

Pääjärvi Karstulassa

Karstulassa kävin Teboilin kuppilassa, jossa samalla täytin pullot. Jatkoin Honkarakenteen tehtaan ohi kohti Kivijärveä, edelleen sai nauttia kantatie 58:sta. Oli taas pari "vaarakylää", jonkun talon pihassa kasvoi omenapuitakin, vaikka taidettiin olla jo V-vyöhykkeellä. Oinoskylän jälkeen pidin tauon Ylä-Viivajärven rannalla levähdyspaikka-uimarannalla. Rannalla oli letku, josta tuli kylmää lähdevettä ilmeisesti ylärinteen puolella olevasta lähteestä, siitä otin raikasta täytettä taas pulloon.

Ylä-Viivajärvi

Kivijärven kirkonkylä oli hienolla paikalla veden ympäröimänä. Jatkoin matkaa ja tein ruuan Trangialla Hevoskiven levähdyspaikalla. Vuorossa oli kasvispastaa soijarouheella terästettynä. Sopivaa polttoainetta kikhernemiehelle. Paikalla oli tosiaan kivi, johon oli kirjoitettu viesti 1900-luvun alun hevosmiehille. Harvemmin käyn missään museoissa, mutta tämänkaltaisia muistoja menneiltä ajoilta on aina kiva tutkiskella.

Hevoskivi. Pyörä parkkiin ja Trangia tulille varjossa tottakai.

Muholan kylässä n. 10 km ennen Kinnulaa maasto muuttui mäntykangasmaastoksi, jota riitti aina Lestijärvelle asti. Lestijärvelle ja näin myös Keski-Pohjanmaalle saapuminen oli yksi merkkipaalu, ja odotinkin Kinnulan taajaman jälkeen, minkä mutkan jälkeen tulee KP-kyltti näkyviin. Pitihän siitä kuvakin ottaa.

Lestin kankaita. Ei tarvinnnut ajaa pienellä eturattaalla.

Kunnanrajan jälkeen tuli reissun siihen asi upein järvi, Valkeinen.

Valkeinen. Pohjan vaalea hiekka näkyy kirkkaan veden läpi, varmaan järvi saanut siitä nimensä.
 Aallokkona ilmenevä tuuli oli melkein kokonaan myötäistä.

Valkeiseen ei nopean tarkistuksen perusteella laske yhtään puroa, eli järven pohjassa lienee lähteitä. Vesi on todella kirkasta, ja pohja hienointa vaaleaa hiekkaa. Tunnin verran vietin laatuaikaa rantatöyräällä istuskellen, järvessä kahlaillen ja ahvenia tarkkaillen. Jatkoin matkaa, ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen kävin tutustumassa itäisen Keski-Pohjanmaan toiseen hienoon järveen, Lestijärveen, kunnan uimarannalla Tuikassa. Pitkän kahlaamisen jälkeen pääsin uintisyvyydelle ja tuplasin tämän vuoden uintikertani. Rannalla vietin taas aikaa ja tein suunnitelmaa iltaa varten. Koska voimia oli vielä hyvin, tähtäimessä oli etsiä telttapaikka Reisjärven ja Sievin välisestä maastosta. Lähdin toteuttamaan suunnitelmaa Lestin Siwan kautta.

Lestijärven jälkeen saavuin Pohjois-Pohjanmaalle, Reisjärvelle ja käännyin lopulta Sieviä kohti (tie 760). Tie nousi pitkälle mäntykankaalle, jossa maantien nopeusrajoituskin oli 100 km/h pitkillä suorilla. Kankaalla oli hyviä telttapaikkoja, mutta koska voimia oli vielä hyvin jäljellä, annoin ketjun hyväillä Tunturin isoa eturatasta keskeytyksettä. Tiesin, että jos ajaudun lopulta liian lähelle Sieviä, Sievin taajaman läheisestä peltomaisemasta on hankala löytää telttapaikkaa. Silloin telttapaikka pitäisi etsiä Sievin ja Ylivieskan väliseltä metsätaipaleelta, mutta olin valmis siihenkin.

Kesäilta Pohjois-Pohjanmaalla

Telttapaikka löytyi lopulta pienen hakemisen jälkeen n. 6 km ennen Sievin kirkonkylää metsäkoneen uran varrelta. Lopulta matkaa kertyi n. 20 km enemmän kuin edellisenä päivänä, vaikka ajoaika oli kumpanakin päivänä sama, eli noin toimihenkilön työpäivä.

Kuvasta puuttuvat hyttyset.

Metsässä oli valtavasti hyttysiä ja mukaan otetulle hyttyshatulle oli nyt käyttöä.

Päivän data:
Matka 172 km
Ajoaika 7 h 29 min
Keskinopeus 22,9 km/h
Kokonaisnousu 327 m.

Su 5.7.2015, Orivesi - Karstula, 153 km

Tyynen yön jäljiltä teltan ulkokankaan sisäpinta helmeili siihen tiivistyneestä vedestä. Levitin ulkoteltan maahan ja kuivasin sen tiskirätillä, mikä jälkeen aamuaurinko viimeisteli kuivauksen ja teltta oli valmis pakettiin. Orivedellä kävin huoltoasemalla kupposella kuumaa ja täyttämässä vesipullot. Jatkoin mäkistä  kt 58:a pitkin kohti pohjoista. Juupajoen jälkeen käännyin Vilppulaan menevälle tielle. Kilometreissä on aika sama, meneekö Keuruulle tietä 58 vai 348, niin valitsin pienemmän tien vaihtelun vuoksi.

Kolhossa kävin kaupassa Siwassa ja söin tukevat eväät. En ollut aiemmin edes tiennyt, että tuollainen kylä on olemassa, mutta nyt tuli sekin nähtyä. Henkilöliikenteen junakin meni kaupan ohi, kun olin ulkona syömässä eväitä. Kolhon jälkeen raskasta liikennettä varoitettiin jo hyvissä ajoin  Monttosvuoren 12 % noususta. Nousu tuli minulle kuin faksi Annelille, mutta arvelin kyllä pääseväni sen polkemalla ylös, ja niinhän se menikin. Mäen jälkeen oli sitten jyrkkä lasku, jossa korvat menivät lukkoon.

Suoraan vaan.

Keskisuomalainen mäkimaisema jatkui Keuruun jälkeenkin. 5 km ennen Multiaa alkoi jo janottaa, ja vesivarastojeni huvetessa aloin miettiä loppupäivän vesihuoltostrategiaa, kunnes vastaan tuli tämä:

Lähteestä pullot täyteen

Mäenrinteessä oli lähde, josta tuli putkea pitkin hyytävän kylmää vettä janoisille matkaajille. Lähteellä oli myös tämän vuotinen Finas-tasoinen laboratorioanalyysi, jossa todettiin veden olevan talousvedeksi ok. Täydet pinnat tästä Multian kunnalle.

Lähteen jälkeen oli vielä vähän nousua, jonka jälkeen alkoi pitkä lasku Multian kirkonkylään.

Multian jälkeen oli taas vaihteeksi nousua. Multia-Väätäiskylä väli on osa Jyväskylä - Seinäjoki-Vaasa tietä, ja liikenne oli vilkasta. Lisäksi piennar oli koko tuon välin todella heikossa kunnossa. Alamäissä piti lukea tarkkaan pientareen kuntoa edessäpäin, että ei ajanut kuoppaan tai railoon. Väätäiskylässä tein ruuat Trangialla levähdysalueella järven rannassa.

VT 18 erkaantui Väätäiskylän kohdalla ja samalla parani pientareen kuntokin. Väätäiskylän jälkeen ei ollut kovin montaa taloa tien varressa ja maasto jatkui mäkisenä.  Lopulta laitoin teltan pystyyn n. 18 km ennen Karstulaa, metsäautotien päähän. Päivän luontohavaintona oli telttapaikan viereisessä pusikossa ollut n 40 (ritari)perhosentoukan pesä.

Päivä oli aika rankka koko päivän jatkuneen vastatuulen ja mäkien takia.

Päivän data:
Matka 153 km
Ajoaika 7 h 31 min
Keskinopeus 20,3 km/h
Kokonaisnousu 770 m.

Kevytpeite teltan pohjana esti varsinaisen pohjakankaan kulumisen soramaassa

Perhosentoukkien pesä yöpaikassa

La 4.7.2015 , Espoo - Orivesi,198 km

Edellinen ilta oli kulunut pakkaushommien parissa puolilleöihin asti. Muutaman tunnin yöunen jälkeen lähdin liikkeelle aurinkoisessa säässä klo 05:40. Alkumatka kulki tuttuja ja hiljaisia teitä pitkin Kehä 3:n varren pyörätielle, jota menin aina Vantaankoskelle asti. Sieltä sitten vanhan kolmostien varren pyörätietä pitkin pohjoiseen. Pyörätie loppui Klaukkalan risteyksessä, joka jälkeen pidin päivän 1. tauon Vantaan ja Nurmjärven rajalla. Yleensä pidän taukoja kerran tunnissa, mutta nyt olin innostunut polkemaan vähän pidemmän siivun yhtä mittaa.

Karhukorven kohdalla alkumatkan sivumyötäinen tuuli kääntyi vastaiseksi, mutta matka taittui kohtuu helpossa maastossa ihan mallikkaasti. Hyvinkään kohdalla jouduin ajamaan aika huonokuntoisella kelvillä, minkä jälkeen pidin toisen tauon ennen Riihimäkeä. Liikenne oli edelleen kohtuu rauhallista. Riihimäen jälkeen oli yksi vauhdikas alamäki, jonka jälkeen pitkiä peltoaukeita. Tervakosken kohdalla valtava naakkaparvi lähes peitti taivaan.

Tauko ennen Riihimäkeä

Ennen Hämeenlinnaa pidin vielä pari pientä taukoa. Hämeenlinnan läpi menin Hätilän ja Aulangon kautta. Tässä vaiheessa päivää jo ruoka maistui, ja suuntasinkin suoraan Hätilän Star-pizzaan. Hetken arvoin, otanko perhepizzan, mutta päädyin lopulta normi-kokoiseen kasvispizzaan. Ystävällinen henkilökunta lopuksi vielä täytti juomapulloni, niin oli hyvä jatkaa matkaa. Pyörätie meni Aulangon vehmaiden puistomaisemien läpi Hattulaan kt 57:lle, jota pitkin aloin paahtamaan kohti Pälkänettä.

Pälkäneellä Aapiskukon mittari näytti +29 C, ja Nurmijärveltä alkanut vastatuuli puhalsi edelleen vastaan. Kaivannolla kävin jätskillä, ja siitä jatkoin Kangasalan entisen Kisarannan viereiselle uimarannalle. Kello ei ollut edes iltakuutta, niin kävin heittämässä talviturkkini ja köllöttelin pari tuntia varjoon levitetyllä teltapatjalla. Koska edessä oli telttayö, annoin ilman rauhassa viiletä ja vietin pari tuntia mielummin veden äärellä  kuin hyttyspusikossa teltassa.

Lopulta lähdin mutkaiselle Kangasala-Orivesi tielle etsimään sopivaa telttapaikkaa. Alkumatkasta oli aika paljon asutusta tien varressa, niin piti ajaa noin tunti ennen sopivan paikan löytymistä.  Laatusanaa täydellinen vastaava telttapaikka löytyi sivutien varresta korkean mäen laelta, jossa tuulenvire piti hyttyset loitolla.

Matkaa kertyi raskaassa kelissä lopulta 198 km, ja jäi tunne, että olisi helposti pystynyt vielä pari tuntia polkemaan, mutta en lähtenyt ahnehtimaan kilometrejä.

Päivän data
Matka 198 km
Ajoaika 9 h 15 min
Keskinopeus 21,4 km/h.
Kokonaisnousu 886 m (google mapsin perusteella)

Telttapaikka löytyi mäen päältä sivutien varresta

Pyöräretki 2015 - varusteet ym

Pyöräretki Lappiin 2015
Varustelista oli pääpiirteittäin seuraava:

Polkupyörä:
 Kulkupelinä oli teräsrunkoinen 1990-luvulta peräisin oleva Tunturi Marcello - retkipyörä. Pyörä muuten alkuperäisessä kunnossa, paitsi ulkorenkaat, polkimet, takarattaat ja ketju on vaihdettu seuraavasti:

• Ulkorenkaina luotin Continental Gatorskin 28 mm pistosuojattuihin renkaisiin. Pyöräretkeilyssä tunnutaan käytettävän nykyään leveämpiä renkaita, mutta ennen retkeä olin testannut Gatorskinejä  reilu 3 tkm vaihtelevalla alustalla, minkä pohjalta oli helppo ottaa ne myös pyöräretkikäyttöön.  
• Polkimina oli lukkopolkimet Shimano M520.
• Alkuperäinen takapakka (7spd) oli luokkaa 11-28. Koska Suomi on kohtuu tasainen, ja tykkään ajaa tiheällä pakalla, vaihdoin pakaksi 13-23 (7 spd) pakan. Eturattaina oli 32t + 44t. Ennen retkeä kävin Espoon jyrkimmissä nousuissa varmistamassa, että pääsen mäet ylös lyhimmällä välityksellä.

Tarakat, laukut ym 
Sivulaukkusetti oli edessä ja takana Ortlied Classic. Takatarakka oli pyörän ensiasennustarakka, ja eteen asensin Tubus Taran. Etuhaarukasta puuttui kiinnitysreiät etutelineelle, mutta telineen sai hyvin kiinni Tubuksen kiinnitysadaptereilla. Pullotelineitä oli 2 kpl, klemmareilla kiinnitettyinä.


Majoitus
Teltta McKinley Compact 2
Makuupussi Retki 850 (ext. 0 C, comf. +10 C)
Makuualusta solumuovi 8 mm
Kevytpeite 2 m x 3 m

Ruokailu :
Trangia (vm 1979) + sinoli
Lusikka (en ottanut lautasta mukaan, söin suoraan trangiasta)
Tiskiharjan pää + tiskiainetta pikkupullossa
Pussipastaa, nuudeleita, soijarouhetta ym
Vedenpuhdistin LifeStraw Bottle
Vesipulloja oli yhteensä noin 4 litran verran. 

Vaatteet :
Sadevaatteet (takki, housut, neopreenihanskat ja -kenkäsuojat)
Normiajovaatteet (Ajopaita, teknisiä T-paitoja, pyöräilyhousut, juoksutrikoot, tuulitakki,verkkapuku, pyöräilyhanskat, kalsareita ja sukkia)
Heijastinliivi 
Pyöräilykengät (SPD)
Lenkkarit
Buff-putkihuivi

Huolto ym:

Työkalut: Kuusiokoloavaimia 3 - 6 mm, pinnatyökalu, takapakan lukitusrenkaan avain, ketjupiiska, jakoavain, 15 mm lenkkiavain, monitoimityökalu, puukko, rengasmuovit, pumppu.
Varaosat: pinnoja ja nippeleitä satulaputken sisällä, 2 sisärengasta, ulkorengas, jarrupaloja, vaihde- ja jarruvaijerit, paikkarasia, tilapäiskorjaukseen nippusiteitä, IV-teippiä ja rautalankaa.
 Ketjuöljy ja rättejä.

Muuta:
Harsovaippa pyyhkeeksi
Saippuat, aurinkorasvat ym
Kännykkä ja kamera latureineen.
Hyttyshattu
Maantiekartta Suomi-Pohjoiskalotti 1:800 000

Mukana olleen tavaran paino riippui paljon, siitä kuinka paljon oli vettä ja ruokaa mukana, mutta keskimäärin tavaraa oli ehkä noin 15 kg mukana (sisältäen laukkujen oman painon).

Pyörä lastattuna