Pyöräretken 2017 yhteenveto

Mukava oli taas polkea pitempää siivua kahden vuoden tauon jälkeen. Sekalaisia ajatuksia reissun perusteella:

- Reissun eräänlaisena kohokohtana oli myöhäisillan pyöräily Savukoski-Tanhua välillä. Myös Sevettijärventie ja Norjan maisemat tekivät vaikutuksensa.

- Kalusto kesti, sivulaukun koukun irtoaminen meni vähän omaan piikkiin, ruuvit olisi pitänyt kiristää ennen reissua.

- Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen Contin Gatorskineihin. Nyt niillä on + 6000 km mittarissa, joista yli 3000 km ns. poka päällä, mutta renkaat edelleen hyvin ajettavassa kunnossa. Koko tänä aikana on tullut vain yksi puhkeaminen, ja sekin tuli sepelimurusen tultua renkaan kyljestä läpi.

- Kapeat renkaat rullasivat hyvin, ja se ehkä näkyi jossain määrin keskinopeuksissakin. Jos pyöräretki vedetään asfalttiteitä pitkin, en näe mitään syytä käyttää 28 mm leveämpiä renkaita.

- Irtohihat oli kätevät ja ne oli lähes joka päivä käytössä. Jos  on viileä aamu, niin voi pari ekaa tuntia ajaa irtohihoilla + lyhythihaisella paidalla ja riisua hihat sitten kun keli on lämmennyt. Pienet irtohihat oikeastaan korvaavat pitkähihaisen ajopaidan. Mun irtohihat oli edulliset mallia Rose, mutta erittäin toimivat.


- Trangiaa ilman voisi pärjätä. Mutta toisaalta viileinä iltoina on ihan piristävää vetää lämpimät sapuskat iltapalaksi. Tuskin lähden seuraavalle vastaavalle reissulle ilman Trangiaa.

3.8.2017 Inari-Varangerbotn 186 km

Viimeisen ajopäivän aamuna en pitänyt turhaa kiirettä. Tarkotus oli polkasta Jäämerelle ja hypätä siellä bussiin kohti etelää. Bussi lähtisi Varangerbotnista neljältä aamulla Suomen aikaa, niin mitäpä turhaa hoppuilemaan.

Lähdin liikkeelle vasta klo 11. Tuuli oli vastainen ja vaikka oli aurinkoista, niin oli aika vilakkaa, koska tuulihan tuli suoraan Jäämereltä. Ei ollut eilinen kaveri turhaan varoitellut.  Pitkät hiekkakankaat alkoivat muutaman polkaisun jälkeen. Kangasmaasto oli tosi avaraa ja tie helppokulkuista. Männyissä oli valtavasti naavaa. Mutta maassa ei ollut jäkäläpalleroita - varmaankin porolaidunnuksen takia.

Loputtomia kankaita

Kangasmaastoa

Männyissä oli valtavasti naavaa

Hiekkakankaiden lisäksi pikkujärvet olivat tyypillistä Sevetintien maastolle. Melkein koko ajan oli vettä näkyvissä, parhaimmillaan tien molemmilla puolilla. Tein Trangia-ruuat järven rannassa, missä tuuli piti hyttyset loitolla.

Ennen Sevettijärveä oli tien varressa muutama upea hiekkaranta, mutta kalsea sää ei innostanut uintiin. Sevettijärvellä tein vuoden kiintiömuseokäynnin Kolttamuseoon.

Kolttamuseo Sevetillä

Sevetin jälkeen oli vielä noin 30 km Norjan rajalle Näätämöön. Mäntymetsä harveni ja lopulta saavuin Näätämöön, jossa kävin kaupassa. Siitä oli sitten pitkä laskuvoittoinen osuus Näätämöjoen sillalle, jossa ihailin kuohuvaa koskea. Kosken jälkeen oli levähdyspaikka valtavan suoalueen laidassa, tunturit olivat myös palanneet maisemaan. Tuntui, että heti rajan ylitettyäni kaikki on isompaa: kosket, suot ja tunturit.

Näätämöjoki kuohui

Valtava suoalue tien varressa

Suoalueen jälkeen oli pitkä loiva lasku, jossa tuli reissun ikävin hetki vastaan. Kesken laskun näin, että tien vasemmalla puolella oli auto jorpakossa ja mies pystyssä auton ulkopuolella. En yhtään tiennyt, oliko auto ajanut ulos minutti vai viikko sitten, mutta tein sitten U-käännöksen kesken laskun ja palasin katsomaan mikä on tilanne. Mies, yli 80-v, oli autollansa naama aivan veressä ja etsi maastosta ruokaostoksiaan. Kommunikointi ei oikein sujunut, mutta koitin sanoa hänelle, että nyt olisi lääkärireissu paikallaan. Lopulta paikalle pysähtyi pari paikallista autokuntaa ja suomalainen lääkärimies ja ambulanssi saatiin soitettua. Onneksi mies taisi selvitä ilman vakavia vammoja.

Tilanteen jälkeen saavuinkin sitten Jäämeren rantaan.

Jäämeri!

Fiilistelin vuonon rannalla hetken verran ja matka jatkui, vielä oli noin 70 km jäljellä. Tie nousi nollasta 200 metriin, jonka jälkeen laskeuduttiin Varanginvuonon rannalle. Varanginvuonon pohjoisranta erottui ja siellä oli vielä lumilaikkuja tuntureilla. Vasta nyt piti vetää koko reissulla ajon ajaksi takki päälle kylmyyden takia. Tie nousi ja laski, kunnes juuri ennen Varangerbotnia maasto loiveni hieman.

Jäämeren maisemia

Karua rantamaisemaa

Vastarannan tuntureilla vielä lunta

Varangerbotniin saavuin puolenyön maissa, mikä tiesi reilun 3 tunnin bussin odottelua. Bussiin päästyäni uni maittoi. Sain puhelimella ostettua liput yöjunaan, mikä tarkoitti että vietin päivän Rovaniemellä pizzan, uimisen ja kaupunkiin tutustumisen merkeissä.

Bussin odottelua Varangerbotnissa.

Päivän data:
Matka 186 km
Ajoaika 9 h 24 min
Keskinopeus 19,7 km/h
Kokonaisnousu 883 m

2.8.2017 Vuotso-Inari 168 km

Lähdin matkaan vasta vähän ennen klo 13. Saariselälle oli parin tunnin matka, sillä välillä yksi ulkomaalainen retkipyöräilijä meni takalaukkujen kanssa reippaalla matkavauhdilla ohi. Koitin hetken pysyä näköetäisyydellä, mutta sitten hän keltaisine paitoineen vain katosi jonnekin.  Saariselällä peruskauppareissu. Kaunispään jälkeen näkyi kuinka pohjoisessa oli tummia pilviä ja vaarat näkyivät sameina kaukaisuudessa. Ei tarvinnut olla pekkapouta että tajusi kaivaa sadetakin hollille päällimmäiseksi. Tästä oli pitkä lasku Magneettimäkeä pitkin. Laskun lopussa rupesi satamaan ja seuraavan vajaan tunnin kuuntelin sateen ropinaa ja sadetakin lepatusta. Ennen Ivaloa sade sitten lakkasi ja sadetakki pääsi kuivumaan.

Tummia pilviä edessä

Ivalossa syömässä - vähemmän yllättäen pizzaa - ja samalla alkoi uudestaan satamaan. Sateessa ajoin reitin vikalle pankkiautomaatille nostamaan rahaa siltä varalta, että paluumatkan bussissa ei kelpaa kortti. Mutta automaatti ei hyväksynyt S-pankin vihreää korttia. No ei hätää, käynpä nostamassa viereisen S-marketin kassalta rahaa. Siellä kassatäti pahoitteli, että tänä päivänä ei ole S-pankin maksukortit toimineet, ja eipä nosto onnistunut minunkaan kohdalla. Takaisin Otolle - ei onnistunut vieläkään. Netissäkin luki, että S-pankin kortit ja verkkopankki ovat koko maassa alhaalla. Lievästi sanottuna harmillinen tilanne. Lopulta reilun tunnin yrittämisen jälkeen sain rahhoo ulos seinästä ja matka pääsi jatkumaan sateen parahiksi tauottua.

Ivalon raittia Otolta kuvatttuna

Kohta Ivalon jälkeen pääsi polkemaan Ukonjärven upeissa rantamaisemissa. Inarin kirkonkylässä kävin Nesteellä tauolla ja jatkoin matkaa. Kylällä näkyi toinen retkipyöräilijä joka oli tulossa Jäämereltä ja varoitti, että siellä on kylmää.

Ukonjärven rantamaisemaa

Liikenne oli Nelostiellä hiljaista ja lopulta käännyin Sevettijärventielle, #971. Tyynen pikkujärven rannalla pidin taukoa. Sevetintiellä oli samanlainen tunnelma kuin paria päivää aiemmin Savukosken ja Tanhuan välillä, maasto oli nyt tosin mäntymetsää. Jossain vaiheessa tajusin, että kuusia ei ole näkynyt pitkään aikaan, ja jälkeenpäin tarkistin niin kuusiraja onkin jossain Ivalon ja Inarin välillä. Tien varrella oli runsaasti paksuoksaisia mäntyvanhuksia, varmaan vähintään 200-300 v vanhoja jokainen. Yhdessä kohtaa hirvi meni tien poikki aika läheltä. Lopulta teltalle löytyi paikka vanhan sorakuopan laidalta.

Illan tullen oli melko tyyntä

Tien varrella oli paksurunkoisia mäntyvanhuksia

Telttapaikka vanhan hiekkakuopan laidalla

Päivän data:
Matka 168 km km
Ajoaika 7 h 21 min
Keskinopeus 22,8 km/h
Kokonaisnousu 602 m

1.8.2017 Savukoski-Vuotso 133 km

Tän päivän epistolana oli polkea Vuotsoon, jossa mulla oli mahdollisuus yöpyä yhdessä kimppamökissä. Eilispäivän kaltainen vaara-suo-maasto jatkui Kelujärvelle asti. Yhdessä kohtaa oli 8 % nousu ja pitkä loiva lasku, jonka aikana vanhat peltiset kilometrilätkät vain vilisivät silmissä.

Vaaramaasto jatkui edelleen

Kelujärven jälkeen maasto oli tasaista lukuunottamatta yhtä tiukkaa nousua ennen Sodankylää. Sodankylässä kävin pizzalla ja suuntasin kohti pohjoista. Hyväkuntoista pyörätietä riitti reilu 10 km Sattaseen asti. Tähän väliin voi samalla avautua, siitä, kuinka tämänkin retken perusteella kaikkialla muualla Suomessa paitsi Espoossa tajutaan viistää reunakivet pyöräteiden jatkeiden kohdalla. Sodankylässäkin oli nämä yksityiskohdat huomioitu aivan viimeisen päälle.

Sodankylänraittia

Sodankylästä pohjoiseen oli todella helppoa maastoa Siltaharjuun asti, tuskin olen paljoa väärässä jos väitän että siltä väliltä löytyy tämän maan helpoin 60 km osuus. Välillä oli upea aapasuo, sitä pysähdyin ihastelemaan. Roivaisessa tuli näkyviin Nattastuntureiden siluetti.

Ilmakkiaavan soidensuojelualue

Nattastunturit

Vuotsossa kävin Siepin K-kaupassa ja siitä olikin enää lyhyt matka kuoppaista soratietä pitkin mökille. Ruoka, sauna ja uni maistuivat.

Päivän data:
Matka 133 km
Ajoaika 6 h 17 min
Keskinopeus 21,1 km/h
Kokonaisnousu 325 m

31.7.2017 Ruka-Savukoski 219 km

Liikkeelle yhdeksän jälkeen, heti alussa oli hyvä myötätuuli ja pyöräilykenkä oli hyvin syönnillään. 10 km jälkeen keskinopeus oli jo yli 27 km/h, niin pakotin itseni hiljentämään tahtia. Käännyin Viitostieltä Sallaan ja samalla liikenne harveni. Tie meni muutaman vaaran ja kosken yli. Ennen Sallatunturia tie meni pitkän matkaa harjun selkää pitkin.

Perusmaisemaa Rukan ja Sallan väliltä

Tie kulki pitkän matkaa harjun selkää pitkin

Jyrkkärinteinen harju

Sallassa perusostokset S-marketissa. Kylällä oli Salpalinjan jäänteenä vielä panssariesteitä maastossa. Mutta eniten yllätyin siitä, että Sallassa oli jopa kerrostaloja kylänraitin varrella. Kaupassa ja kylänraitilla oli melko vilkasta, kylällä oli viihtyisä aukio jonka laidalla evästelin penkillä.

Panssariesteitä Sallassa

Sallasta etenin kohti Kelloselkää ja Savukoskea. Kelloselässä näköpiiriin tuli Venäjän puolella korkea tunturi, ilmeisesti Rohmoiva tai vanha Sallatunturi. Kelloselän jälkeen käännyin kohti Savukoskea. Ennen Kotalaa pidin tauon Kuolajoen varressa, Venäjän puolen tunturit näkyivät tänne asti. Tämän jälkeen maasto oli helppoa mäntykangas- / suomaastoa aina Savukoskelle asti. Yhdessä välissä oli melkein 5 km pitkä viivasuora tieosuus.

Venäjän puolen tuntureita

Itä-Lapin maisemaa. Sama (?) tunturi kuin edellisessä kuvassa näkyi Kotalaan Kuolajoen varrelle.

Melkein 5 km suoraa tietä

Savukoskella jätskit Salesta. Paikallinen herrasmies tuli juttelemaan ja kertoi, että en ole täle kesälle ensimmäinen retkipyöräilijä, joka tulee Sallan kautta ja jatkaa pohjoiseen. Neuvoi myös, että kaikki virtaava vesi on näillä korkeuksilla juomakelpoista, jopa Kemijoen vesikin. Kylällä oli albiinoporo muutaman kaverinsa kanssa, kaikilla tosi kookkaat sarvet.

Porot menivät tottuneesti ruokailemaan talon pihaan Savukoskella

Isoimmat sarvet tähän mennessä

Savukoskelta jatkoin pohjoiseen ja ajoin hetken matkaa pienessä sateessa. Tein Trangialla sapuskat joen varressa. Sen jälkeen käännyin länteen kohti Tanhuaa ja Sodankylää. Tie oli kapea, jossa oli erikseen merkattu autojen kohtaamispaikat. Sää oli hieman utuinen ja horisontissa näkyi korkeita vaaroja, ehkä korkeimpana jopa Koitelainen.

Tie Tanhuaan oli kapea

Horisontissa näkyi vaaroja

Tie kulki soiden läpi, ja soiden välillä tie usein nousi vaaran päälle. Liikenne oli tosi hiljaista, kellokin tosin oli jo melkein iltakymmenen. Ennen Tanhuan kylää oli noin 20 km pätkä ilman asutusta, mikä ei ole ihme, Savukoski taitaa olla tämän maan harvimmin asuttu kunta. Kaiken kaikkiaan iltapyöräily Savukosken ja Tanhuan välillä oli hieno kokemus, aivan eri juttu kuin jos olisi pyöräillyt Viitostiellä rekkojen seassa.

Tie kulki monen suon läpi

Maastotyyppi: suoaukea - nousu vaaralle - suoaukea jne

Pyöräilin hiljaisen Tanhuan läpi ja aloin etsiä telttapaikkaa. Metsä oli hieman haastellista leiriytymiseen mutta lopulta löytyi sopiva telttapaikka vaaran rinteeltä.

Telttapaikka kuvattuna seuraavana aamuna

Päivän data:
Matka 219 km
Ajoaika 9 h 56 min
Keskinopeus 22,0 km/h
Kokonaisnousu 572 m

30.7.2017 Kuusamo-Ruka 58 km

Vanhemmat olivat lomailemassa Rukalla vuokramökillä, niin päivän tavoite oli mennä moikkaamaan heitä sinne. Polkaisin Kuusamon läpi keskustan kautta, välissä piti kerran varmistaa paikalliselta, että olin oikealla tiellä. Keskustan jälkeen oli kangasmaastoa, jonka jälkeen maasto muutttui ennen Rukaa mäkisemmäksi.

Löysin mökille, hetken oli ajatuksissa että jatkaisin vielä mökiltä matkaa, mutta lopulta päätin jättää pyöräilyt siltä päivältä sikseen ja lepäillä iltapäivän ja illan. Illalla käytiin katsomassa TV:stä tuttuja hiihtostadionin mäntyjä, noustiin hiihtohissillä Rukan huipulle, ja lopuksi laskettiin kelkoilla kelkkarataa pitkin alas.

Rukatunturi

Näkymä huipulta

Päivän data:
Matka 58 km
Ajoaika 2 h 40 min
Keskinopeus 21,8 km/h
Kokonaisnousu 256 m

29.7.2017 Kuhmo-Kuusamo 194 km

Aamulla eka asia, minkä kuulin, oli tuulen suhina puiden latvoissa. Teltasta ulos kömmittyäni totesin ilokseni tuulen olevan myötäistä. Kamat vaan kasaan ja polkemaan lentokelissä. Saavuin Suomussalmen puolelle ja pysähdyin Ala-Vuokin kyläkaupalle. Pikkuostokset ja vesipullojen täyttö. Oli muuten erikoinen kyläkauppa, toinen puoli myymälästä oli huipputason hifi- / TV-kauppa, vaikka kaupan sijainti oli luvalla sanoen melko syrjäinen. Mutta kauppa ilmeisesti kuitenkin kävi.

Näkymä Saarivaaran laelta etelään

Poikkesin Raatteen tien museon pihassa mutta jatkoin siitä matkaa. Tässä vaiheessa tielä näkyi muuten matkan viimeiset kyykäärmeen raadot. Käännyin Juntusrannantielle #843, koska Viitostien varressa pyöräily ei oikein houkutellut. Tein Trangialla ruuat tien varressa ja jatkoin matkaa. Maasto oli jonkin verran kumpuilevaa ja tiellä oli pitkiä suoria. Yhdessä vaiheessa tie meni jyrkän harjun läpi. Juntusrannassa kävin uimarannalla kahlailemassa ja kyläkaupalla.

Pitkiä kumpuilevia suoria ennen Juntusrantaa

Aallokkoa Juntusjärvessä

Hossan alue oli mäntykangasmaastoa ja täynnä hyviä telttapaikkoja. Virtaa kuitenkin riitti, niin matka jatkui Kuusamon puolelle. Kuusamoon saavuttuani maasto muuttui, noh, kuusamolaiseksi. Korkeita vaaroja ja suoaukeita. Murtovaaran jälkeen aloin etsimään telttapaikkaa. Maasto oli kuitenkin suoperäistä ja metsä niin nuorta ja tiheää, että kesti pitkään ennen kuin huomasin tiestä lähtevän traktorinuran, jonka päästä löytyi juuri ja juuri teltan kokoinen tasainen läntti. 

Ensikosketus Kuusamon vaaroihin

Telttapaikka löytyi taimikon laidasta traktorinuran päästä.

Päivän data:
Matka 194 km
Ajoaika 8 h 52 min
Keskinopeus 21,9 km/h
Kokonaisnousu 574 m

28.7.2017 Uimaharju-Kuhmo 207 km

Aamulla taasen karavaani kokoon ja takaisin tiestölle. Lieksassa kävin  pizzalla ja täyttämässä vesipullot. Sieltä käännyin kohti Kuhmoa tielle #524. Tiellä oli aluksi pari pitkää nousua, minkä jälkeen oli pitkät pätkät kangasta ennen Nurmijärveä. Tiellä näkyi myös pari oikein kunnon kokoista kyykäärmettä köllöttelmässä asfaltilla. Ennen Nurmijärveä oli hyvä pitää taukoa kirkasvetisen hiekkapohjaisen järven rannalla. Kahlasin puoleen reiteen asti viileään veteen ja annoin samalla ennaltaehkäisevästi kylmähoitoa lihaksille ja nivelille. En tiedä onko tuosta mitään apua mutta ainakin pro-juoksijathan vannoo tuon nimeen.

Tauko rannalla ennen Nurmijärveä. Tyyni sää.

Nurmijärven jälkeen maasto muuttui pikkuhiljaa mäkisemmäksi, ja jossain vaiheessa menin Maanselän yli. Tuuli heräsi myötäiseksi. Tie kulki yhdessä vaiheessa  luonnonsuojelualueen läpi. Pysähdyin ihastelemaan vanhaa metsää ja kilpikaarnamäntyjä.

Tie nousi muutaman vaaran päälle

Vanhaa metsää tien varressa

Vanhaa metsää

Matka eteni ja saavuin Kainuun puolelle. Maasto oli kohtuu helppoa. Kuhmossa kävin kaupassa, kylällä oli vilinää menossa olevan rastiviikon ansiosta. Monessa autossa roikkui rastilippu taustapeilistä. Vedin raejuusto-leipä-suolapähkinä-omena eväät naamariin taajaman laidalla penkillä ja jatkoin polkemista kohti Lentiiraa. Ennen Lentiiraa pidin lyhyen tauon vesistön äärellä.

Tauko ennen Lentiiraa

Lentiiran kylä oli hiljainen. Kohta tuli 200 km täyteen, niin telttapaikan etsiminen alkoi tulla ajankohtaiseksi. Kävin Lentiira-järvessä iltapesulla, minkä jälkeen telttapaikka löytyi parin kilometrin päästä juuri ennen Kostamuksen ja Vartiuksen risteystä.

Lentiira-järven rannassa vika tauko, nyt etsimään telttapaikkaa

Päivän data:
Matka 207 km
Ajoaika 9 h 8 min
Keskinopeus 22,7 km/h
Kokonaisnousu 725 m

27.7.2017 Kitee - Uimaharju 181 km

Aamulla laitoin totutusti kamat kasaan ja tykitin helppoa maastoa pitkin Kiteelle. En edes pysähtynyt siellä, vaan jatkoin matkaa Rantakentän ohi kohti Tohmajärveä. Tohmiksella ajattelin, että tämän kokoisesta kylästä täytyy löytyä pizzapaikka, ja sellainen löytyikin pienen etsiskelyn jälkeen. Siellä kasvispizza + salaattipöydän makaroonit maistuivat, ja vesipullot sai hyvin täytettyä.

Matka jatkui Tohmajärven aseman kautta kohden Värtsilää, josta käännyin rajan pinnassa menevälle Ilomantsintielle. Mulla oli tosiaan tarkoitus välttää isompia teitä ja mennä pohjoiseen rajan pinnassa pikkuteitä pitkin. Heti Ilomantsintien alussa oli pitkä nousu vaaramaastoon, jonka laella piti puhaltaa ja ihailla P-Karjalan vaaramaisemia.

Ilomantsintie alkoi pitkällä nousulla

Ketju isolle limpulle ja kädet alaotteelle.

Vaaramaasto jatkui Ilomantsiin asti. Liikenne ja asutus tien varrella oli tosi harvaa. Mutalahden ja Ilomantsin välillä tiessä oli pahoja päällystevaurioita. Ilomantsissa kävin huoltoasemalla tauolla. Siellä tein päätöksen, että jatkan matkaa kohti Uimaharjua enkä mene Hattuvaaran ja Hatunkylän kautta.

Ennen Uimaharjua tuli todella hieno näköala, josta oli pakko ottaa valokuvia. Siinä kohtaa taisi näkyä ihan 50 km päässä oleville Kolin vaaroille asti.

Kolin vaarat häämöttivät kaukana

Samassa kohtaa näkyi mielenkiintoisen näköinen pilvirintama

Uimaharjun jälkeen kävin kunnan uimarannalla uimassa, paikkakunnan nimi velvoitti. Rannalla tein iltapalaksi täyden Trangia-kattilallisen nuudeleita. Kuulostaa ehkä vähän hölmöltä syödä kunnon ruoka iltayhdeksän jälkeen, mutta tuolla tavalla saa tankattua hyvin hiilareita seuraavaa päivää varten. Uimarannalta jatkoin muutaman kilometrin Lieksaan päin, kunnes tieltä erkaantui lupaavan näköinen metsätie. Tie vei vanhalle hiekkakuopalle, jonka laidalle oli hyvä pystyttää teltta.

Teltta pystyyn hiekkakuopan laidalle.

Päivän data:
Matka 181 km
Ajoaika 8 h 45 min
Keskinopeus 20,6 km/h
Kokonaisnousu 730 m