Viimeisen ajopäivän aamuna en pitänyt turhaa kiirettä. Tarkotus oli polkasta Jäämerelle ja hypätä siellä bussiin kohti etelää. Bussi lähtisi Varangerbotnista neljältä aamulla Suomen aikaa, niin mitäpä turhaa hoppuilemaan.
Lähdin liikkeelle vasta klo 11. Tuuli oli vastainen ja vaikka oli aurinkoista, niin oli aika vilakkaa, koska tuulihan tuli suoraan Jäämereltä. Ei ollut eilinen kaveri turhaan varoitellut. Pitkät hiekkakankaat alkoivat muutaman polkaisun jälkeen. Kangasmaasto oli tosi avaraa ja tie helppokulkuista. Männyissä oli valtavasti naavaa. Mutta maassa ei ollut jäkäläpalleroita - varmaankin porolaidunnuksen takia.
 |
| Loputtomia kankaita |
 |
| Kangasmaastoa |
 |
| Männyissä oli valtavasti naavaa |
Hiekkakankaiden lisäksi pikkujärvet olivat tyypillistä Sevetintien maastolle. Melkein koko ajan oli vettä näkyvissä, parhaimmillaan tien molemmilla puolilla. Tein Trangia-ruuat järven rannassa, missä tuuli piti hyttyset loitolla.
Ennen Sevettijärveä oli tien varressa muutama upea hiekkaranta, mutta kalsea sää ei innostanut uintiin. Sevettijärvellä tein vuoden kiintiömuseokäynnin Kolttamuseoon.
 |
| Kolttamuseo Sevetillä |
Sevetin jälkeen oli vielä noin 30 km Norjan rajalle Näätämöön. Mäntymetsä harveni ja lopulta saavuin Näätämöön, jossa kävin kaupassa. Siitä oli sitten pitkä laskuvoittoinen osuus Näätämöjoen sillalle, jossa ihailin kuohuvaa koskea. Kosken jälkeen oli levähdyspaikka valtavan suoalueen laidassa, tunturit olivat myös palanneet maisemaan. Tuntui, että heti rajan ylitettyäni kaikki on isompaa: kosket, suot ja tunturit.
 |
| Näätämöjoki kuohui |
 |
| Valtava suoalue tien varressa |
Suoalueen jälkeen oli pitkä loiva lasku, jossa tuli reissun ikävin hetki vastaan. Kesken laskun näin, että tien vasemmalla puolella oli auto jorpakossa ja mies pystyssä auton ulkopuolella. En yhtään tiennyt, oliko auto ajanut ulos minutti vai viikko sitten, mutta tein sitten U-käännöksen kesken laskun ja palasin katsomaan mikä on tilanne. Mies, yli 80-v, oli autollansa naama aivan veressä ja etsi maastosta ruokaostoksiaan. Kommunikointi ei oikein sujunut, mutta koitin sanoa hänelle, että nyt olisi lääkärireissu paikallaan. Lopulta paikalle pysähtyi pari paikallista autokuntaa ja suomalainen lääkärimies ja ambulanssi saatiin soitettua. Onneksi mies taisi selvitä ilman vakavia vammoja.
Tilanteen jälkeen saavuinkin sitten Jäämeren rantaan.
 |
| Jäämeri! |
Fiilistelin vuonon rannalla hetken verran ja matka jatkui, vielä oli noin 70 km jäljellä. Tie nousi nollasta 200 metriin, jonka jälkeen laskeuduttiin Varanginvuonon rannalle. Varanginvuonon pohjoisranta erottui ja siellä oli vielä lumilaikkuja tuntureilla. Vasta nyt piti vetää koko reissulla ajon ajaksi takki päälle kylmyyden takia. Tie nousi ja laski, kunnes juuri ennen Varangerbotnia maasto loiveni hieman.
 |
| Jäämeren maisemia |
 |
| Karua rantamaisemaa |
 |
| Vastarannan tuntureilla vielä lunta |
Varangerbotniin saavuin puolenyön maissa, mikä tiesi reilun 3 tunnin bussin odottelua. Bussiin päästyäni uni maittoi. Sain puhelimella ostettua liput yöjunaan, mikä tarkoitti että vietin päivän Rovaniemellä pizzan, uimisen ja kaupunkiin tutustumisen merkeissä.
 |
| Bussin odottelua Varangerbotnissa. |
Päivän data:
Matka 186 km
Ajoaika 9 h 24 min
Keskinopeus 19,7 km/h
Kokonaisnousu 883 m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti